Otteita Petri Nurmisen omaelämänkerrallisesta kirjasta:
Valittajan Luoja - tilaa, klik


Alkuun parin kirjani lukeneen kommentteja kirjasta:

"Alku ainakin on kirjoitettu mukaansatempaavasti. Saat sitten kokonais kommentit, kun olen lukenut kokonaan."
"Tykkäsin kun kirjoitit välillä nuoruudesta ja armeijasta. Olisin halunut vähän tiedä myös siitä miten tutustuit vaimoon. Ihana oli lukea miten paljon rakastat poikia...super. Oli mielenkiintoinen...kiitos sulle. Uskon, että luen sen vielä kerran."
"Niin tykkään sinusta. Sain luettua sinun kirjasi loppuun eilen.  Tykkään sinusta vain enemmän nyt."
"Kirjan nimestä en osaa sanoa... ------------------  tuntuu ihan hyvältä. Mua jäi vaivaamaan yksi lause sun kirjasta..."
"Yhtensä luin 3,5 tuntia....ja alusta loppuun asti. Osaat kirjoittaa, nyt ymmärrän sun blogiakin paremmin kun tiedän vähän enemmän sinusta. Aluksi häiritsi kirjassa kellonajat mutta lopuksi ajattelin, että se oli hyvä..."

Sitten niitä valikoituja pätkiä kirjastani...

...Tampereella kävin parissa ravintolassa ”vähän” nappailemassa alkoholia, kuljin kaduilla ja ties missä, taisin siinä jossain välissä jonkun naikkosenkin sänkyyn eksyä. Lopulta jahkaannuin Tampereen juna-asemalle. Ostin lipun Helsinkiin. Helsingissä...

- - -

Jotenkin löysin pitkän kävelymatkan jälkeen juna-aseman jossa hyppäsin Helsinkiin menevään junaan. Rahaa minulla ei ollut, eikä junalippua.

Junan kuljettua jonkin aikaa näin, että junan henkilökuntaa on tulossa kohti minua. En siitä välittänyt vaan jatkoin istumista penkillä poikittain, eli jalkani olivat tuossa viereisellä paikalla. Niin tuo henkilökuntaan kuuluva mies sitten pysähtyi kohdallani – ajattelin, että mitä nyt? ”Jalat pois penkiltä” – kuului komento. Nostin jalat lattialle ja mies jatkoi matkaansa.

- - -

Naimisiin menimme tuolloin vuoden 1998 elokuussa ja jo noin viikkoa ennen häitä päätimme esikoisemme hankkimisesta. Minä ajattelin tuolloin, että hankkisimme kolme lasta joiden nimet tulisivat olemaan: Matti Viljami, Ville Benjami ja Jenna Hennami. Vuosien saatossa jouduin luopumaan tyttärestäni – tuli selväksi, että me emme hankkisi kolmatta lasta.

- - -

En ole koskaan viihtynyt kovin hyvin poissa kotoa. Muistan hurjasta nuoruudestani mm. tapauksen, että olin kaverieni kanssa jossain Juhannusfestareilla. Minä en kuitenkaan jostain syystä siellä viihtynyt vaan lähdin kesken kaiken pois, taksilla Harjavaltaan. Matka maksoi tuolloin muistaakseni 300 markkaa – se oli paljon rahaa 80 luvun puolivälin tietämissä.

- - -

Täällä sattuneiden tapahtumien johdosta olen miettinyt muutamia elämänviisauksia. Uskoisin, että niitä noudattamalla sopu säilyy paremmin. Yksi on, että älä koskaan kehu ketään sillä tavalla, että joku kolmas voi ymmärtää toisen kehumisen itseensä kohdistuvaksi moitteeksi. Toinen sääntö on sellainen josta vaimonikin kanssa oli hiljattain puhetta. Vaimoni oli luvannut lapsillemme tietyn määrän viikko- ja kuukausirahaa. ...

- - -

Koska alkaa ilta? Viiden aikoihin kävin saunassa. Minulla on ollut kotonakin tapana saunoa lähes joka päivä. Taidan olla äidiltäni perinyt tuon saunomisinnon. Vettä oli alkanut satamaan jossain vaiheessa. Saunaan mennessä huomasin myös, että junarata menee aivan lähellä – veturi vihelsi.

- - -

Ja niin vain tuli minunkin vuoroni päästä ampumaan. Olin kohtuullisessa hutikassa – onneksi (vai oliko epäponneksi?) ammuntoja johtanut kantahenkilökuntaan kuulunut upseeri ei humalatilaani huomannut. Lisäksi kävi vielä niin, että ammuin heti ensi yrittämältä valion. Ammuntojen johtaja kehui: ”Hyvä Nurminen, se on valio!”

- - -

Nuo Ruiskalat ovat sellaisia kalan muotoon leivottuja ruisleipiä joita en ole huomannut tuolla Satakunnassa olevan myynnissä. Satakunnan kaupoissa myydään hyvin saman makuista leipää jonka nimi on Ruispuikulat – se on suosikkiruisleipäni. Vaalean leivän ollessa kyseessä minulle maittaa parhaiten Ranskanleipä. Sen päälle Balkanin makkaraa ja pari siivua juustoa, että on hyvää maidon kanssa, nam nam.

- - -

Siinä sitä oli paska opettaja. Olin ollut luokkani parhaimpia oppilaita mutta...

- - -

Suomessa on paljon keskusteltu homojen adoptio oikeudesta – ainakin toistaiseksi minä henkilökohtaisesti vastustan homojen adoptio-oikeutta. Suomi on kuitenkin sitoutunut kansainvälisiin sopimuksiin ja joutunut jo monia vuosia sitten selittämään mm. YK:lle, että miksi Suomessa ei vieläkään ole hyväksytty homoliittoja ja homojen adoptio-oikeutta. No nythän jo tiedämme, että homoliitot ovat Suomessakin arkipäivää.

- - -

Eräänä aamuna olimme valmistelemassa aamuvastaanottoa. Minulla jälleen ”välähti”, kuten niin usein muulloinkin – olin kaiken pahan alku ja loppu. Olen aina ollut pätevä siinä, että saan muut yllytettyä tekemään mitä sattuu. Nytkin siis sanoin toisille lääkintämiehille, että kun ensimmäinen potilas tulee niin kutsukaa hänet sisään ja sanokaa, että vuorossa on oikein tarkka ja vihainen lääkäri jolle pitää zärmästi (todella huolellisesti ja tarkasti) ilmoittautua. Toiset tekivät työtä käskettyä ja minä purjehdin hetken päästä sisään valkoinen takki päälläni ja stetoskooppi kaulassa roikkuen. Pyysin potilasta ilmoittautumaan ja hyvinhän se meni: ”Herra lääkäri, alokas N.N ilmoittautuu lääkärin vastaanotolle.” – juuri niin kuin olin lääkintämiestovereitani pyytänyt tätä alokasta opastamaan. Osa lääkintämiehistä poistui jo tuossa vaiheessa nurkan taakse nauramaan(?).

No niin. Minä kysyin sitten potilaalta, että mikäs sitä alokasta nyt vaivaa? Potilas kertoi, että hänen jalkansa on kipeä. Minä otin käteeni tuollaisen ”puulusikan” ja käskin potilasta avaamaan suunsa. Hän teki työtä käskettyä, avasi suunsa (ja ihmetteli – sen näki hänen ilmeestään). Painoin potilaan kieltä puulusikalla ja pyysin häntä sanomaan: aaa, potilas teki työtä käskettyä ja minä totesin, että kovemmalla äänellä jotta kuulen kunnolla, jolloin potilas: AAA, tässä vaiheessa jälleen yksi lääkintämies poistui tarkastusta seuraamasta. Ja minä pyysin lisää ääntä: ”kunnolla sitä ääntä, te olette armeijassa!” Tuon käskyni jälkeen potilas suorastaan huusi: AAA!!!. Tuon jälkeen minä totesin, että eihän täällä mitään näy, terve mies, takaisin komppaniaan ja palvelukseen. Tämä alokaspotilas alkoi siinä vähän kakisteleman, että kun hänellä on se jalka kipeä. Tuolloin minä paljastin, että tämä oli huijausta, ja kyllä alokkaallekin nauru maittoi.

* * *


Tähän väliin tarina: viha ja rakkaus - ei kirjasta vaan joskus kuultuna, nyt minun tyyliini kerrottuna.


Viha ja Rakkaus

Olipa kerran sisarukset: Viha ja Rakkaus. He päättivät yhdessä mennä uimaan. Viha oli nopea liikkeissään, hänellä oli aina kiire. Rakkaus oli häntä huomattavasti rauhallisempi ja huolellisempi.

Viha ja Rakkaus tulivat rantaan. He riisu...ivat vaatteensa ja jättivät ne rannalle. Viha ehti uimaan ensimmäisenä ja Rakkaus vasta hyvän aikaa jälkeenpäin.

Tietysti Viha sitten oli myös hätäisenä uimisensa uinut, kun Rakkaus oli vasta päässyt alkuun. Viha tuli ylös vedestä, kuivasi itsensä. Kiireisenä hän ei niin tarkkaan ehtinyt katsoa, että mitä päällensä puki. Niinpä hän puki päällensä Rakkauden vaatteet ja lähti jo kiireesti menemään.

Vihdoin myös Rakkaus tuli ylös vedestä. Hän huomasi, että Viha oli vienyt hänen vaatteensa. Hänelle ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin pukea päälleen Vihan vaatteet.

Kun Rakkaus oli pukenut päälleen Vihan vaatteen hän näytti aivan Vihalta, ja Viha tietysti näytti Rakkaudelta.

Siitä lähtien Viha ja Rakkaus ovat olleet helposti sekoitettavissa toisiinsa.

* * *

Kirjan jatko-osasta pätkiä:

Sitten tuli auto pihaan. Siskoni sieltä poikaystävänsä kanssa saapuui ja toivat minulle sen Pizzan. Sain siis pizzan ja tuli maksun aika. Kaivoin rahapussin takataskustani ja otin sieltä sadan markan setelin jonka annoin siskolleni. Siskoni tuumasi, että ei hänellä ole tästä antaa takaisin – ”Saa olla tasaraha” tuumasin minä. Olin juuri hetkeä aiemmin tarkastanut veikkaukseni ja todennut onnesta soikeena, ...

- - -

Kuten olen kertonut Matti laitettiin alulle vähän etuaikaan. Kaikenlaista muutakin hulluteltiin. Vaimoni ei varmaan tykkää kun kaikenlaista tässä kirjassani paljastan mutta paljastan nyt silti. Uskallan paljastaa koska tiedän, että vaikka vaimoni ei kaikista paljastuksista tulekaan pitämään niin hän antaa hullulle(?) anteeksi...

- - -

Tuo minun kämppäni oli kerrostalossa ja siinä sitten rappukäytävässä odotimme, että he saapuisivat meitä hakemaan. Taisi olla talviaika tuolloinkin. Kuinka ollakaan niin rupesivat siinä sitten himot hyrräämään – eihän siinä sitten muualle ehditty...

- - -

Kyllähän minä vielä nykyisinkin olen kova laulamaan tuota karaokea. Milloin paremmin, milloin huonommin. En oikein tiedä mistä se johtuu mutta kyllä välillä laulan oikein todella surkeasti ja joskus hyvällä tuurilla helpon kappaleen ihan siedettävästi.

- - -

Siinä sitten eräässä pöydässä istui yksi nätti tyttö yksinään. Kysyin, että sopiiko siihen istua juttelemaan, ja sopihan se. Oltiin siinä hetki juteltu kun tuo 25 –vuotias tyttö kysyi, että haluanko hänen puhelinnumeronsa. Hetken siinä mietein ja sitten totesin, että: ”no voin mä sen ottaa” – ja otinkin.

- - -

Eteläpäästä vuokrasin siis mökin 1.8.2009 alkaen. Heti ensimmäisenä viikonloppuna menin sinne poikieni kanssa. Yöllä kuitenkin aloin voida pahoin, minulle nousi kuume. Oksensin ja ripuloin. Olin todella heikossa kunnossa.

Jossain vaiheessa aamulla päätin, että nyt pojat lähdetään kotiin. Oloni oli varsin heikko mutta uskoin, että pystyisin Poriin ajamaan. Niin sitä lähdettiin matkaan. ...

- - -




Ja loppuun muita kommentteja, siis ei kirjan sisällöstä - vaan elämästä tai jostakin...:

"En ole koskaan ystäviäni valinnut, sillä perusteella mitä muut sanovat, vaan kenen kanssa viihdyn."
"Kirjan haluan lukea, varmasti mielenkiintoinen."
"Kun luin profiilisiasi, ensimmäinen ajatus oli miten saisin itseni nuoremmaksi tai sinut vanhemmaksi..... "
"Kiitos rehellisestä kommentista. Isot tissit ja huulipunako ne ovat miehiä pelottaneet? "
"Juuri tuollainen mysteeri minua kiinnostaakin. Mies, joka ajattelee asioita ja osaa vielä ilmaista itseään, ainakin kirjoittamalla. Mielenkiintoista."
"Tahallasi taidat välillä provosoida porukoita. Luulen minä."
"Se on joskus herkkä tuo ihmisen mieli... Ethän sä kaiketi haukkunut ketään, kerroit vain mielipiteesi.... "
"Nauroin hulluna tuolle 'kuvassa voi näyttää hölmöltä vaikka muuten olisi terve' :oD"

Tilaa kirja, klikkaa tästä.